maanantai 21. helmikuuta 2022

Elizabeth McGregor: Jäälapsi

Lasten kohtaloista ja sairastumisista kertovat kirjat ovat aina tunteita herättäviä, vaikka olisivatkin fiktiota. Joillekin nämä tapahtumat ovat totta 😢


Kirjailija: Elizabeth McGregor 
Suomentanut: Anu Niroma
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2003
Sivumäärä: 415
Englanninkielinen alkuteos: The Ice Child, 2001 

Lontoolainen Jo Harper on kolmikymppinen journalisti ja yksinhuoltajaäiti, joka kuulee sen mitä kukaan äiti ei hakua kuulla. Hänen kaksivuotias Sam-poikansa potee a plastista anemiaa, harvinaista verisairautta, joka ilman hoitoa johtaa varmaan kuolemaan.

Vain yksi asia voisi pelastaa Samin: luuydinsiirto. Tarvitaan ainoastaan sopiva luovuttaja. Mutta sellaisen löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Löytääkseen luovuttajan Jon on lähdettävä tutkimusretkelle sekä omaan että 1800-luvun tutkimusmatkojen historiaan: pohjoiselle Jäämerelle, jonne John Franklin purjelaivoineen katosi jäljettömiin. 

Sekä 1800-luvulle että nykypäivään sijoittuva Jäälapsi on huikea tutkimusmatka pohjoisen ikuisille jäätiköille, ihmissuhteiden labyrintteihin ja moderniin lääketieteeseen. Elizabeth McGregor on kirjoittanut suurten mittojen seikkailun ihmisten tiedonhalusta ja tarpeesta suojella läheisimpiään. 


Kirjan takakansi on ehkä hiukan harhaanjohtava tai sitten itse sen ajattelin erilailla. Kuvittelin, että Jon pitää etsiä omia sukujuuriaan tai jotain sellaista.

Kirjassa kerrotaan hauskasti kolmea tarinaa lomittain. Jon tarinaa, Uimariksi nimetyn jääkarhun tarinaa ja tutkimusmatkailijoiden tarinaa. Tutkimusmatkailijat ovat osa tarinaa, koska Sam-pojan isän ja velipuolen intohimona oli selvittää tutkimusmatkailijoiden kohtaloa.

Tämä kirjassa mainittu tutkimusmatka on todellakin tapahtunut ja siihen liittyvät kappaleet ovat oikein mielenkiintoisia. Olihan siihen aikaan elämä ja merillä oleminen ihan erilaista. Toki monilta osin tutkimusmatkan jutut ovat fiktiota, heistä kun kukaan ei selvinnyt kertomaan tapahtumien kulkua.

Mutta kaikkinensa kirja on lukemisen arvoinen! 

-Kirsi Kirjapinon takana 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti