Kristina Ohlsson: Lotus Blues

Kirppiksiltä löytyy monesti hyviä kirjoja ja tässäpä taas yksi sieltä ostettu. Kirjastossa minun ei tule käytyä oikeastaan ikinä. Illat tahtoo olla aikataulutettu tiukille ja kirjastoon ei vaan (muka) kerkeä. Ostan mieluummin uutena tai kirppiksiltä. 

Affiliate-linkki merkitty * 

Kirjaan on jäänyt rumasti jälki kirppistarrasta, onneksi se ei lukukokemukseen vaikuta kuitenkaan. 

Kirjailija: Kristina Ohlsson

Kääntäjät: Pekka Marjamäki ja Antti Autio

Julkaistu: 2016

Kustantaja: WSOY

Sivumäärä: 415

Onko Texasin Sara sittenkin syytön?

Asianajaja Martin Bennerin luo saapuu oudosti käyttäytyvä mies. Hän vaatii Benneriä vapauttamaan siskonsa viidestä murhasyytteestä. Lisäksi Saran jäljettömiin kadonnut poika, Mio, on löydettävä. Ongelma vain on se, että Sara on tunnustanut ja riistänyt oman henkensä. Kalliisiin viineihin ja suuriin haasteisiin mieltynyt Benner ottaa tapauksen tutkittavakseen. Kun hän tajuaa saaneensa pääroolin hengenvaarallisessa näytelmässä, on jo liian myöhäistä perääntyä. Ainut vaihtoehto on yrittää selvitä hengissä loppunäytökseen saakka.

Lotus blues on kaksiosaisen jännitystarinan ensimmäinen osa. Toinen osa, Mion blues, on ilmestynyy lokakuussa 2016.

Takakannen perusteella en osannut ollenkaan odottaa kirjan olevan niin hyvä ja jännittävä, mitä se olikaan. Kirjassa tuntui tapahtuvan paljon kaikkea kokoajan ja sitä ei olisikaan malttanut jättää kesken. Juoni oli todella hyvin rakennettu ja kirja pysyi hyvin jännittävänä loppuun saakka. 

Takakannen ja kirjan nimen perusteella en osannut ollenkaan arvella kirjan tapahtumien sivuavan huumebisnestä, prostituutiota, lahjuksia, kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta.. 

Kirjan päähenkilöistä en kyllä hirveästi tykännyt. Joka hameen alle pyrkivä Asianajaja Benner ja hänen työpari Lucy. Lucy oli luonnollisesti umpirakastunut Martiniin. Mutta ärsyttävän stereotyyppisten/seksistisen päähenkilöidenkään ei onnistunut pilata kirjaa. 

Kannattaa lukea! 

* Osta Omasi >>Lotus blues<<

-Kirsi Kirjapinon takana 

Elizabeth McGregor: Jäälapsi

Lasten kohtaloista ja sairastumisista kertovat kirjat ovat aina tunteita herättäviä, vaikka olisivatkin fiktiota. Joillekin nämä tapahtumat ovat totta 😢

Kirjailija: Elizabeth McGregor 

Suomentanut: Anu Niroma

Kustantaja: WSOY

Julkaistu: 2003

Sivumäärä: 415

Englanninkielinen alkuteos: The Ice Child, 2001 

Lontoolainen Jo Harper on kolmikymppinen journalisti ja yksinhuoltajaäiti, joka kuulee sen mitä kukaan äiti ei hakua kuulla. Hänen kaksivuotias Sam-poikansa potee a plastista anemiaa, harvinaista verisairautta, joka ilman hoitoa johtaa varmaan kuolemaan.

Vain yksi asia voisi pelastaa Samin: luuydinsiirto. Tarvitaan ainoastaan sopiva luovuttaja. Mutta sellaisen löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Löytääkseen luovuttajan Jon on lähdettävä tutkimusretkelle sekä omaan että 1800-luvun tutkimusmatkojen historiaan: pohjoiselle Jäämerelle, jonne John Franklin purjelaivoineen katosi jäljettömiin. 

Sekä 1800-luvulle että nykypäivään sijoittuva Jäälapsi on huikea tutkimusmatka pohjoisen ikuisille jäätiköille, ihmissuhteiden labyrintteihin ja moderniin lääketieteeseen. Elizabeth McGregor on kirjoittanut suurten mittojen seikkailun ihmisten tiedonhalusta ja tarpeesta suojella läheisimpiään. 

Kirjan takakansi on ehkä hiukan harhaanjohtava tai sitten itse sen ajattelin erilailla. Kuvittelin, että Jon pitää etsiä omia sukujuuriaan tai jotain sellaista.

Kirjassa kerrotaan hauskasti kolmea tarinaa lomittain. Jon tarinaa, Uimariksi nimetyn jääkarhun tarinaa ja tutkimusmatkailijoiden tarinaa. Tutkimusmatkailijat ovat osa tarinaa, koska Sam-pojan isän ja velipuolen intohimona oli selvittää tutkimusmatkailijoiden kohtaloa.

Tämä kirjassa mainittu tutkimusmatka on todellakin tapahtunut ja siihen liittyvät kappaleet ovat oikein mielenkiintoisia. Olihan siihen aikaan elämä ja merillä oleminen ihan erilaista. Toki monilta osin tutkimusmatkan jutut ovat fiktiota, heistä kun kukaan ei selvinnyt kertomaan tapahtumien kulkua.

Mutta kaikkinensa kirja on lukemisen arvoinen! 

-Kirsi Kirjapinon takana 

Marko Leino : Kotirauha

Kirja alkaa erikoisella kirjelmällä, jonka virkkeet on aivan käsittämättömän pitkiä. Alun tekstin takia meinasi jäädä koko kirja lukematta. Tarkistin onko koko kirja yhtä pitkiä ja sekavia virkkeitä täynnä. Ei onneksi ollut. 

"Ja kun sitä lopulta pysähtyy ja panee peruutusvaihteen päälle, huomaa taustapeilistä, ettei takalasin läpi näy mitään muuta kuin sama sysimusta, paksu piemys, joka auton edestä mirhaa ajovalojen keilan etureunaltaan rosoiseksi kuin tylsäteräinen saha, ei näy tätä tietä, ei näy entistä jolta kääntyi, ei mitään muuta kuin pimeys ja jarruvalojen haalea, punainen hehku joka on kuin kohtalokkaan laukauksen ilmaan nostattamaa veriusvaa. "

Kirja oli ihan ok, vähän tylsä ja jaaritteleva. Alku vaikutti hyvinkin uskottavalta ja  todelliselta, mutta loppu ampui vähän yli. 

Affiliate-linkki merkitty * 

Kirjailija: Marko Leino 

Julkaistu: 2010

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Teos

Sivumäärä: 398 

Kotirauha on tarina Sami Luodosta, nelikymppisestä perheenisästä, jolla on unelma: hän haluaa menestyä isänsä lailla. Sami perustaa yrityksen, joka rakennuttaa omakotitaloja ja myy niitä eteenpäin. Talousnäkymät ovat loistavat, eikä mikään voi mennä pieleen.

Maailmantalous ajautuu kuitenkin syöksykierteeseen ja velkarahalla rakennetut talot jäävät seisomaan tyhjillään. Sinnikkäästi Sami näyttelee menestyjää, vaikka joutuu antamaan rakennusmiehille lähtöpassit, laskupinot kasvavat vuoriksi eikä pankilta löydy empatiaa pienyrittäjää kohtaan. Eräänä aamuna työmaalta löytyy seinälle maalattu viesti "Kuole paska!" Sami päättää ottaa ohjat käsiinsä - kohtalokkain seurauksin.

Kotirauha on yhden miehen syöksykierre. Se on mustan huumorilla sävyttämä  suomalaisen yrittäjän tarina, joka porautuu ajankohtaiseen ja yhteiskunnallisiin syvyyksiin kasvavaan aiheeseen: Mikä on rakkauden ja menestyksen mitta? Saako ihminen epäonnistua ja yrittää uudestaan?

Rakasta minua eniten silloin, kun rakkautta vähiten ansaitsen, sillä silloin sitä eniten tarvitsen.

Kirja löytyy myynnissä mm. * täältä

-Kirsi Kirjapinon takana 

Kirjauutuus Haamulta : Uhripuu

Sain Haamu Kustannukselta luettavaksi Per Faxneldin Uhripuun tänään. Ja hetihän se piti alkaa lukemaan, kun lapset sain nukkumaan. Vähän mietin uskallanko, kun mies on yövuorossa, mutta en malttanut olla lukematta. Katotaan millaisia unia tässä näkeekään, vai saanko unta ollenkaan.. 

Uhripuu on tosiaankin täynnä pieniä, muutaman sivun mittaisia tiiviitä tarinoita, jotka sijoittuvat pääosin 1700- ja 1800-luvuille ja maalaisyhteisöihin. 1900-luvulla kerätyt materiaalit ja noitaoikeudenkäyntejä koskevat tutkimukset ovat olleet muun muassa lähteinä ja inspiraationa näille tarinoille. 

Nämä tarinat ovat sujuvia ja hyvin kirjoitettuja. Kuvitus on mustanpuhuvaa ja yksinkertaista, mutta hyvin näyttävää. Tyylikästä. Tykkään! 

        Kiitos kirjasta Haamu Kustannus 

UHRIPUU

Neljäkymmentäneljä kansangoottilaista kertomusta

Kirjailija : Per Faxneld

Kuvittaja : Mimmi Strinnhol

Suomennos : Satu Grönroos

Kustantaja : Haamu

Julkaistu : 2022

Sivumäärä : 191

Ruotsinkielinen alkuteos Offerträdet: Fyrtiofyra folkgotiska berättelser, 2020

Uhripuu on kokoelma uusia mutta hengeltään vanhoja kauhukertomuksia, joissa kansanperinne elää verevänä.

Ränsistyvillä maatiloilla, synkissä kuusimetsissä ja tuntureiden varjoissa kohdataan noitia, riivattuja pelimanneja ja murhanhimoisia lapsia. Vanhoja jumaluuksia lepytellessä hätä ei lue lakia. Paha saa palkkansa ja on siihen varsin tyytyväinen. 

Per Faxneld vie lukijan kiehtoville ja kalmankatkuisille retkille entisajan pakanallisiin riitteihin ja okkulttisten salaisuuksien äärelle. 

Uskonnonhistorian dosentti Per Faxneld on esoterian asiantuntija. Hän on kirjoittanut aiheesta useita teoksia, joita on julkaistu sekä Ruotsissa että kansainvälisesti. Uhripuu on hänen kaunokirjallinen debyyttinsä ja ensimmäinen suomeksi julkaistu teos. 

Oman kirjan löydät esim. tästä

-Kirsi Kirjapinon takana 

Lasaruslapsi

Tämä kirja pyöri vuosia minulla lukupinossa, jostain syystä kirjan nimi oli luotaantyöntävä. Oletin kirjan olevan liian uskonnollinen nimen takia.. Mutta itseasiassa kirja oli kuitenkin yllättävän hyvä! En yhtään ihmettele, että on ollut kansainvälinen menestysromaani. 

Kirjailija: Robert Mawson

Sivumäärä: 352

Suomentanut: Jaakko Kankaanpää

Kustantaja: Otava

Julkaistu : 1999

Englanninkielinen alkuteos : The Lazarus Child, 1998

Englantilaiset Alison ja Jack Heywood kokevat kaikkien vanhempien karmeimman painajaisen. Heidän seitsemänvuotias tyttärensä Frankie loukkaantuu koulumatkalla liikenneonnettomuudessa ja vajoaa koomaan. Onnettomuuden ainoa todistaja on Frankien kymmenvuotias isoveli Ben.

Ben syyttää kauheasta tapahtumasta itseään ja vetäytyy kuoreen, jota kukaan ei osaa läpäistä. Asumuserossa elävät vanhemmat yrittävät epätoivoisesti pitää perheen koossa ja samalla pelastaa lapsensa.

Kun toivo alkaa olla jo mennyttä, Heywoodit kuulevat vallankumouksellisesta klinikasta, joka on erikoistunut herättämään koomaan vaipuneita lapsia. Heywoodit päättävät ottaa riskin ja kokeilla uutta hoitomuotoa. He lähettävät Benin vaaralliselle retkelle, hakemaan sisartaan tajuttomuuden syövereistä. 

Koskettava ja hurja tarina kertoo uskomattomista inhimillisistä ponnistuksista. Samalla se esittää mullistavan näkemyksen ihmisen tietoisuuden eri tasoista, unohtumattomasta matkasta alitajuntaan. Lasaruslapsi  on keskustelua herättävä romaani elämästä, kuolemasta - ja ihmeistä.

Minä olen sellainen herkkisäiti, joka pelkää lasten menetystä ihan hirveänä ja lasten kohtaloista kertovat kirjat saavat minut kyynelten partaalle. Tykkäsin tästä kirjasta kyllä paljon, ehkä kirjan äidin periksiantamattomuudenkin takia ja melkein onnellisen lopun takia. Kooma ja siihen liittyvät tutkimukset yms. ovat minulle (onneksi) vieraita asioita, enkä osaa yhtään sanoa oliko kaikki kirjan koomasta herättelyjutut kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Mutta kuitenkin, suosittelen!

-Kirsi 

J. A. Kerley: Epäinhimillinen

Sain kirjastosta poistettuja kirjoja tuttavalta kasan ja ensimmäisenä luettavaksi pääsi J. A. Kerleyn Epäinhimillinen. En muistakseni ole aikaisemmin tämän kirjailijan kirjoja lukenutkaa. Kirja kuuluu Carson Ryder - sarjaan. Vaikka en aikaisempia sarjan kirjoja ole lukenutkaan ei se lukukokemusta haitannut. 

Kirja oli nimensäveroinen dekkari, onhan ihmiskauppa todellakin epäinhimillistä, julmaa ja ilettävää. Kirjan henkilöhahmot ja tapahtumien kulku oli loppuun asti mielenkiintosesti punottu. 

Affiliate-linkki merkitty * 

Kirjailija: J.A. Kerley

Julkaistu: 2013

Suomentanut : Päivi Paju

Kustantaja : Harper Crime

Sivumäärä: 335

Kieroutuneiden mielien tekemiin rikoksiin erikoistunut Carson Ryder oli luullut nähneensä ihmisen turmeltuneisuuden alimman alhon.

Hän on kuitenkin vasta aloittelemassa uutta työtään Miamissa, kun hänet kutsutaan kammottavalle rikospaikalle: betonipylvään luo, joka on rakennettu ihmisten ruumiista ja joissa kuolleiden tuska on jähmettynyt ikiajoiksi kiveen.

Pylvään salaisuuden selvittäminen vie hänet ihmiskaupan likaiseen maailmaan, jossa yksi pelosta suunniltaan oleva tyttö pitelee käsissään avaimia tuskan, prostituution ja murhien verkoston purkamiseen.

Mutta Ryden ei ole ainoa, joka jahtaa tyttöä - ja ne muut ovat valmiita tappamaan pitääkseen salaisuuden turvassa.

Kirja löytyy e-kirjana esim. *täältä

-Kirsi