Innokkaana lukijana aina välillä tulee kirjoja, jotka pysäyttävät ja pistävät miettimään. Toiset avaavat uusia maailmoja, pureutuvat historiaan, kertovat kauheista ihmiskohtaloista, sivistävät, itkettävät ja puistattavat.
Joidenkin kirjojen jälkeen voi vain ihmetellä omaa "tyhmyyttään". Kuinka en tiennyt tästäkään mitään?
Viimeisin pysäyttävä kirja oli Pako Pohjois-Koreasta, Leiri 14.
Blaine Hardenin kirjoittama teos, joka kertoo Shin Dong-hyukin raadollisesta lapsuudesta ja nuoruudesta, elämästä vankileirillä.
Suljetulla leirillä kidutus, murhat, armoton nälkä ja pahoinpitelyt ovat arkipäivää. Olot ovat kauheat. Lapset opetetaan vain raatamaan kuolemaansa saakka. Jopa omat vanhemmat ovat vihollisia. Ja tällaista on edelleen...
"Olen kohoamassa eläimen tasolta, mutta edistys on todella hidasta. Joskus yritän itkeä ja nauraa kuin muut kokeillakseni, tuntuuko se joltain"
-Shin Dong-hyuk
Ei lienee ihme, jos itku ja nauru, ilo ja rakkaus ovat vieraita käsitteitä Shinille. Suljetun vankileirin jälkeinen elämä on vaikeaa.
Pako Pohjois-Koreasta
Leiri 14
Kirjoittanut: Blaine Harden
Kustantaja : Gummerus
Englanninkielinen alkuteos
Escape from Camp 14 ilmestyi 2012
sivumäärä : 195
Takakannesta
" Pohjois-Korean vankileirillä vuonna 1982 syntynyt Shin Dong-hyuk ei tiennyt pariin vuosikymmeneen mitään maailmasta piikkilanka-aidan ulkopuolella. Hänelle rakkaus, ystävyys ja perhe olivat sanoja vaikka merkitystä. Väkivalta, kidutus ja murhat sen sijaan olivat arkipäivää.
23-vuotiaana Shin pakeni - ei kuitenkaan vapauden vaan nälän vuoksi. Pakoreitti vei Pohjois-Korean maaseudun halki Kiinaan ja lopulta Yhdysvaltoihin. Shinin matka kohti ihmisyyttä oli alkanut.
Shin Dong-hyuk on tiettävästi ainoa, joka on onnistuneesti paennut Pohjois-Korean vankileireiltä - leireiltä, joilla tälläkin hetkellä on jopa 200 000 vankia. Monille näistä leiri on koti ja ainoa totuus, jonka he tuntevat. "
Harden on on yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja, joka on toiminut mm. Aasian kirjeenvaihtajana. Liekö johtuu Hardenin toimittajataustasta, että teksti on hyvin asiallista, selkeää. Reportaasityylistä? Kauheuksilla ei mässäillä, vaan asiat kerrotaan selvästi ja suoraan.
Jos et ole lukenut, niin kannattaa lukea! Tällaiset teokset avaavat todellakin silmiä ja saavat ajattelemaan.
-Kirsi
