UNISSAKULKIJA JA VARJOJEN HUONE, varistyttö - trilogian loput osat

UNISSAKULKIJA

Kirjoittanut Erik Axl Sund *

Otava 2014

Takakannesta:

"Vuoroin lyödä ja hyvällä, ensin suojella ja sitten tuhota.

Kun tyttö riisuu mekkonsa, hän ehtii huomata, että tällä on useita isoja mustelmia vatsassa ja ristiselässä. Hänet valtaa kummallinen tunne, jota hän ei ole kokenut aiemmin. Helvettiäkö sinä kuvittelet voivasi viedä minun paikkani? 

Rikoskomisario Janette Kihlberg jatkaa selvittämättömien lapsenmurhien tutkimuksia trilogian toisessa osassa. Työn keskeyttää uusi järkyttävä tapaus - veriteko, johon liittyy sairaita rituaalisia piirteitä. "

" Unissakulkija piinaa vaikka kannet on suljettu. Vetää puoleensa kuin kielletty leikki." - Turun Sanomat

VARJOJEN HUONE

Kirjoittanut Erik Axl Sund *

Otava 2014

Näin esitellään trilogian viimeinen osa:

" Persoonallisuushäiriöstä kärsivä psykoterapeutti Sofia Zetterlund näkee menneisyytensä uudessa, hämmentävässä valossa. Murhatapaukset alkavat viimein ratketa, ja niiden todellinen luonne on puistattavampi kuin kukaan osasi aavistaa. Koittaa koston aika - mutta voiko verta pestä pois verellä?" 

**

Trilogia on kauheudessaan ja oksetravuudessaan ihan omaa luokkaansa, mikään miellyttävä lukuelämys tämä ei ole. Ilettävyyksiä täynnä. Oksettavaa. Mutta kun ensimmäisen aloitti, niin pakko oli lukea loputkin. 

Varsinkin trilogian päätöksen kauheudet jäivät pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleeni, ja uniini. Ahdistavaa. 

Juoni oli loppuun asti täynnä mutkia ja koukeroita. Kirjaa kerrotaan monien henkilöiden suusta ja ajassa hypitään 1940-luvullekkin. Hiukan sekavaa kerrontaa, ainakin minulle, kun en ole tottunut lukemaan tuolla tyylillä kirjoitettuja kirjoja. 

Trilogia kannattaa lukea yhteen kyytiin. En missään nimessä suosittele herkille! 

*Erik Axl Sund - nimimerkin takaa löytyy ruotsalaiskaksikko Jerker Eriksson ja Axlander Sundqvist.

-Kirsi

Kotipesän lämpöä etsimässä

Luin äärettömän hyvän kirjan vanhemmuudesta, rakkaudesta ja rajoista. Keijo Tahkokallion kirjoittaman Kotipesän lämpöä etsimässä. Kirja on vuodelta 2005, mutta täyttä asiaa edelleen! Julkaisijana WSOY. 

Takakannesta 

"Kirjassa psykologi Keijo Tahkokallio lähestyy vanhemmuutta siten, että rajojen asettamisella lapselle annetaan hänen kykyjensä mittainen itsenäisyys. Tahkokallio puhuu onnistuneesta oppositiosta, jossa aikuinen kykenee voittamaan rakkauden hengessä.

 

Suomessa annetaan lapselle jo varhain liian suuri itsemääräämisoikeus. Lapsi joutuu huolehtimaan itse itsestään. Lapsi tulkitsee vaistonvaraisesti, että hänessä on jotain vikaa, ja sen vuoksi hän ei kelpaa vanhemmilleen.

Kodin pitää muistuttaa linnunpesä, josta poikaset päästetään vasta kun siivet kantavat. Lisäksi tarvitaan lämpöä, huolenpitoa ja rakkautta.

Rajojen asettamisesta ja ylityksestä syntyy usein tahtojen taistelu. On suuri virhe pyrkiä asettamaan rajoja yhdessä lapsen kanssa. Vanhempien on hyvä harjoitella yhteispäätäntää lasten kanssa rajan sisäpuolella, mutta rajoista ei voi neuvotella. Rajakahakoita kirjassa kuvataan antamalla runsaasti käytännön esimerkkejä."

Muutamia mielipiteitä ja  omia poimintoja kirjasta.. 

 

Aivan ihana, suorastaan loistava kirja, joka vahvistaa omia ajatuksiani ainakin lasten kasvatuksesta. Rajoja ja rakkautta pitää olla. Vapauksia sopivassa suhteessa. Ne tärkeät matsit rajojen pitävyydestä täytyy käydä, ja niistä pitää voittajana selvitä. 

Tahkokallio on eritellyt kirjassaan neljä kasvatuksen tyylisuuntaa. Muutenkin kirja on täynnä hyviä vinkkejä ja juttuja. Parhaita kohtia luin miehelleni ääneen.

EI RAJOJA, EI RAKKAUTTA

Laiminlyövä kasvatustyyli. Esimerkiksi. Lapsi menee omia aikojaan nukkumaan, joskus yllättäen vanhemmat saattavat ennalta arvaamattomasti suuttua siitä, että lapsi ei olekkaan nukkumassa. Tämän kasvatustyyli lapsella on alttiutta itsetuhoiseen käyttäytymiseen, masennukseen ja väkivaltaan... 

RAKKAUTTA MUTTA EI RAJOJA 

"Hemmottelevassa" kasvatustyylissä vanhemmilla on vähän tai ei ollenkaan vaatimuksia rajojen noudattamisesta. Ollaan herkkiä lapsen tarpeilleen ja tunnetiloilleen sekä osoitetaan paljon huomiota. Ei vaatimuksia, vain toiveita. Syyllisyyttä  tuottavaa kasvatusta, vanhempiin ja toisiin ihmisiin ei voi luottaa ja turvata. 

RAJOJA MUTTA EI RAKKAUTTA

Vanhempien sana on laki, ei oikeutta vastustaa. Lapsella ei oikeutta ilmaista negatiivisia tunteita tai protestoida. 

RAJOJA JA RAKKAUTTA

Selkeät vaatimukset, joita myös noudatetaan. Lapsen tarpeisiin ja tunnetiloihin kiinnitetään huomiota ja ne sallitaan. Myös ne protestit ja raivarit. Tässä kasvatustyylissä pidetään rajoista kiinni ja lapsi turvavyöhykkeellä rakkaudella. 

Tahkokallio summaa kirjassaan muun muassa näin " Laiminlyövä kasvatus, jossa lapsi hylätään, ja hemmotteleva kasvatus, jossa lapselle annetaan liian varhain liian suuri itsenäisyys, ovat suomalaisten lasten pahoinvoinnin todelliset lähteet."

Vahva lukusuositus tälle kirjalle!